Heart open

Nyt tuli sellainen fiilis et haluun vuodattaa kaiken, kaiken hyvän ja pahan. Mun elämäs ei oo periaateessa mitään järkeä. Tuntuu vaan että mä vaan selviän, en elä. Aina kun herään oon tosi iloinen ja pirteä, aattelen että tästä tulee hyvä päivä! Kolussa oon tosi iloinen ja nautin kun mun parhaat kaverit on siellä ja pystyy puhumaan niille ihan kaikesta, kuulen niitten juttuja ja vaan olla möllättää. Sit mä koulun jälkeen teen vaan jotain, tuun kotiin ja vaan möllötän ja rupeen ajattelemaan että mitä ihmettä mä tein väärin kun oon saannu elämän tällässeen jamaan? Katoin mun vanhoja 2012 kalentereja joka paikka oli täynnä hymiöitä, ihania tekstejä mitkä saa hymyn huulille, sydämiä ja mun tekstistä huomaa kuinka onnellinen olin. Mut en osannu nauttii siitä silloin. Pidin kaikkea itsensäselvyytenä ja aattelin et kaikki vaan pysyy mun elämässä ja vaan on. En stressannu et mitä jos joku päivä tulee sen kirjan loppu? Pitää sanoa ne kamalimmat hyvästit. Kuulla asoita jälkeenpäin mitkä särkee sun sydämen, ja kaikkea pahentaa että kaikki muut tiesi paitsi sinä? Voin kattoa tietenki omaan napaani ja sanoa että tein itsekkin ihan hirveästi virheitä, satutin ja loukkasin. Oisin voinnut olla huolehtivampi ja vaan nauttia niistä ihanista asioista. Esim siitä kun joku voi vaan tuijottaa monia tunteja ja kattoa kun itse nukkuu, hieroa sua monta tuntia vaikka toinen on ihan poikki treenin jälkeen, jaksaa kuunnella joka aamu sitä valitusta kun ei oo vaatteita, näyttää rumalta ja vihaa kroppaansa ja kun toinen vaan sanoo että oot täydellinen just tollaisena, joku jolle pysty kertoo ihan kaiken ne synkimmät salaisuudet mistä kukaan ei tiennyt, tekee kaikkensa ja enemmän et pitää mut onnellisena. Ei moni tee niinkun mulle tehtiin ja mä en todellakaan arvostanut sitä mitä mulla oli. Mietinkin joskus miksi kaikki on näin hyvin? Se tuli sitten myöhemmin selville että sua vaan suojeltiin kaikelta pahalta, ja kestä kaikki sitten silloin kun ei ole sitä kelle itkeä kun syy miksi itket on se kelle itkisit. Onneks nää kolme tyttöä oli siellä kuunteli. vaan pelkkää itkua ei mitään sanoja, ei mitään muuta kun tunsin vaan sen että nämä musta välittää.. Mutta muistot on kultaa. Leffat, saunassa henkevien puhuminen, sen tähti kynttilän katsominen toisen kaikussa, ihanat lempinimet, kun toinen on vihainen tulee lepyttämään sillä ihanalla katseella, kun tuntee toisen epätasaisen sydämen ja vaan tietää että toinen rakastaa ja välittää oot sä sitten laittautunut vai saunan jälkeen punainen, hiukset sotkussa ja kamala yöpaita päällä. Se joka saa tuntea nää nyt on tosi onnekas ja toivon että itekkin saan joskus tuntea viellä jotain samanlaista! Koitin jatkaa liian nopeasti mun elämää heti uuden ihmisen kanssa ja huomasin että ei se ole tarkotettu niin. Koitan nauttia vapaudesta ja olla ja katsoa mihin tulevaisuus vie. Toivottavasti ne on onnellisia ketkä mua lopussa satutti, koitaan vaan sanoa nauttikaa siitä kun tunnette olevanne onnellisia. Olen puhunut.
Ja nyt tunnelmaa keventämään pari kuvaa.